maanantai 12. maaliskuuta 2012

Tyhmät ja tylsät ratsusuokit.

Olen viime päivinä taas ajatellut virtuaalihevostelun mielekkyyttä. Lähinnä turhutuminen kohdistuu ratsupuolelle. Itselläni kun ei ole minkäänlaista kiinnostusta kasvatukseen ja varsojen tehtailuun.

Suomenhevosista on niin iso ylitarjonta, että kasvatteja ei millään saa kaupaksi ellet sitten ole kasvattanut PITKÄÄN. Joku ehkä ihmettelee miksi en sitten pidä itse hevosia tai sitä miksi kasvatteja on pakko tehdä. Yksinkertaisesti siitä syystä että laatiksissa pitää olla jälkeläisnäyttöä muutaman varsan verran. Itse taas en halua enää lisää hevosia, sillä kun nykyiset ovat laatikset käyneet, niin ratsuja en enää ota. Seuraava kysymys on taas se että miksi on pakko osallistua laatiksiin. Sen takia koska harrastan jo ravureita, joiden kanssa laatikset eivät ole tähtäimessä ja harrastaminen on jo ravipuolella paljon rennompaa. Tästä syystä alunalkaenkin ostin ratsuja, jotta pääsen harrastamaan hieman tavoitteellisemmin.

Ratkaisuksi olen keksinyt yksinkertaisesti vain sen että vähennän hevosia pikku hiljaa ja odottelen että saan nykyisille tarpeeksi jälkeläisnäyttöä laatiksia varten. Sitten kun hevoset on käytetty laatiksessa, niin sitten laitetaan lappu luukulle ja keskitytään ainoastaan ravureihin. Kaikista helpoimpaa ehkä olisi vain myydä kaikki ja palauttaa kasvattajilleen. Kaikki ne hevoset jotka minulla enää on, ovat niin tärkeitä että en halua nähdä niitä muiden tallilla. Kaikkien hevosten kanssa on tehty töitä ja iloittu kun ne muotovalion arvot ovat saavutettu. Niiden kanssa en siis luovuta.



Suomenhevosoreja talliin jää vähenyksen jälkeen ainoastaan 7 kappaletta. Kasvattajilleen oreja on palautettu jo 4kpl. Oreista jotka talliin jäävät on 4 kappaletta valmista pakettia. Hevoset on kantakirjattu ja niillä on tarvittava määrä sijoituksia estepuolelta. Kaikille tarvitaan vain muutama jälkeläinen lisää. Kaksi oreista on lähes tulkoon valmiita, muutama sijoitus estepuolelta puuttuu. Näyttelyistä molemmilta oreilta puuttuu muutama serti. Yksi oreista taas on aivan raaka vielä. Se on vain niin kivasta suvusta, ihana nimi ja kivat kuvat niin se oli pakko jättää. Kuvia oreille minulla olisi vaikka kuinka monelle, mutta ne nyt jää käyttämättä ainakin toistaiseksi.

Suomenhevostammoja talliin jää ainakin seitsemän. Kolmen tamman kohtaloa vielä mietin. Kasvattajalle palautettuja tammoja on kaksi kappaletta ja omia kasvatteja jotka ovat myynnissä/myyty 3kpl. Tammoista kokonaan valmiita on neljä. Kahdelta tammalta puuttuu yksi kämäinen MVAsert, jotta olisi valmis. Näillekin kaikille vaan lisää jälkeläisnäyttöä, niin hyvä on. Kaksi tammoista on kisatulosten puolesta valmiita, mutta näyttelytulokset puuttuvat. Ne joiden kohtaloa vielä mietin ovat erittäin raakoja vielä.

Kaiken kaikkiaan kisattavia hevosia olisi ainoastaan 5 kappaletta, kunnes kaikki on vain niistä tyhmistä varsoista kiinni. Katsotaan ja koitetaan kehittää jotakin. Varsinkin kun Nellynkin innostus on lopahtanut lähes nollille. Ravureiden kanssa minulla on tavoitteita kasvatuksessa, mutta suomenhevosten kanssa kun sukuja on niin paljoa, niin sillä oman linjan luomisella ei ole juurikaan merkitystä.

Tyhmä ja sekava kirjoitus, jolla ei oikeastaan ole mitään tarkoitusta kuin se että itse saan vähän purettua ajatuksia ja ideoita. Teksti koskee ainoastaan suomenhevosia, friisiläiset ovat projektinsa erikseen.  Loppuviikosta palailen ravigaalan tulosten puitteissa kirjoittelemaan jos sitten olisi järkevämpääkin asiaa.. Toivotaan myös että kasvattajakruunu ei ole aivan metsään mennyt. Varsojahan meiltä lähti sinne jopa 7kpl.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti